EASA määräys perinteiselle lennokkiharrastajalle

Tässä artikkelissa tarkastellaan perinteisen lennokkiharrastuksen suhdetta tuleviin EU lennokkimääräyksiin (EASA määräys). Perinteinen lennokkiharrastus ei terminä ole osuva, mutta sille on vaikea keksiä paremmin kuvaavaa ilmaisua. Määräyksessä käytetään termiä "Model Aircraft Pilots", jonka suomennos ei toimi yhtään paremmin. Sillä tarkoitetaan sitä osaa lennokkiharrastuksesta, jossa haaste ja mielenkiinnon kohde on lennokin rakentaminen, sen aerodynamiikan ymmärtäminen ja lennokin lennättäminen pilotin omaan osaamiseen perustuen. Tämän määritelmän mukaisesti kuvauskopterit eivät kuulu määritelmän piiriin. Niissä mielenkiinnon kohde on kuvaaminen ja lennon halutaan tapahtuva pääosin automaattisesti. Liikaa yleistämättä voisi sanoa, että perinteinen lennokki on tyypillisesti kiinteäsiipinen lennokki tai yksiroottorinen RC-helikopteri. Sen ohjaus tapahtuu manuaalisesti ja perustuu lennättäjän osaamiseen.  Myös FPV -multikopterit ja kiinteäsiipiset lennokit ovat tässä mielessä perinteisiä lennokkeja. Niitä rakennetaan itse ja ohjataan manuaalisesti videolinkin avulla. Perinteiseen lennokkiharrastukseen kuuluvat olennaisena osana myös kerhot ja yhdistykset, jotka ylläpitävät lennokkien lennätyspaikkoja. Perinteisestä lennokkiharrastuksesta käytetään tässä artikkelista nimityksiä -lennokki ja -lennokkiharrastaja. Määräystekstissä käytetään nimitystä UAS (Unmanned Aircraft Systems) yleisnimityksenä kaikista lennokeista ja miehittämättömistä ilma-aluksista.

Tuleva EU tasoinen lennokkimääräus on edelleen luonnosvaiheessa. Lopullinen luonnos julkaistiin ja toimitettiin EU komissiolle tammikuussa 2018 jatkokäsittelyä varten. Tämänhetkinen aikataulu näyttää siltä, että se astuu voimaan alkuvuodesta 2019 ja siinä on kolmen vuoden siirtymäaika 2021-22 asti. Siihen asti suomessa noudatetaan kansallista RPAS määräystä.   

Lennokkiharrastuksen jatkuminen ennallaan halutaan turvata tulevissa EU määräyksissä. Näin se on määräysluonnokseen kirjoitettu. Se pitää melko hyvin paikkaansa kerhojen, yhdistysten ja lennokkikenttien osalta. Tavoite toteutuu heikommin niiden osalta, jotka harrastavat kenttien ja kerhojen ulkopuolella ja mahdollisesti vielä kaupungeissa ja taajamissa.  Suurin tällainen ryhmä on FPV harrastajat, joiden määrä on juuri nyt kovassa kasvussa. Toinen harrastajaryhmä ovat liidokkiharrastajat. Liidokit eivät yleensä sovi kentille ja 120 metrin korkokatto on niille liian vähän.  Jos 120 metrin lennätyskorkeus riittää ja harrastaa taajamien ulkopuolella, niin tulevat EU-määräykset eivät juurikaan vaikuta lennätysmahdollisuuksiin. 

Uusina vaatimuksina tulevat erilaiset tutkinnot ja tentit sekä lennokin ja pilotin rekisteröityminen.

Itse rakennettu lennokki

EU määräys tuo mukanaan uuden tärkeän käsitteen: Itse rakennettu lennokki (Privately Built UAS, Do-It-Yourself DIY). Käsite johtaa helposti harhaan, koska sillä ei ole mitään tekemistä lennokin valmiusasteen (ARF) tai perinteisen käsityön kanssa. Sillä tarkoitetaan kaikkia sellaisia lennokkeja, joita ei ole valmistettu teollisesti standardimäärittelyjen C0-C4 mukaisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä kaupasta ostettavat valmiit kuvauskopterit ovat tämän määritelmän mukaisesti DIY lennokkeja, koska niitä ei ole merkitty standardin mukaisesti. Jos standardin mukaisen lennokin ominaisuuksia muuttaa, siitä tulee DIY. Kaikki perinteiset lennokit ovat DIY lennokkeja ja tässä artikkelissa puhutaan ainoastaan niistä. Jos lukijaa kiinnostaa lennätys standardin mukaisilla lennokeilla, niin siitä on kerrottu artikkelissa ”EASA määräys kuvauskopteriharrastajalle”.

EASA määräys jakaa UAS toiminnan kahteen kategoriaan: OPEN ja SPECIFIC.

OPEN  kategoriassa lennätys on säädelty hyvin yksityiskohtaisilla teknillisillä ja toiminnallisilla säädöksillä. Ainoastaan standardin mukaiset UAS:t on sallittu. Jos noudattaa määräyksiä, niin varsinaiseen lennätykseen ei tarvitse viranomaislupaa, vaan toiminta on kaikille avointa (Open).  Kategoria on tarkoitettu pääasiassa kuvauskopteriharrastajille mutta myös ammattimainen toiminta on sallittu, mikäli se on mahdollista määräyksen puitteissa.

SPECIFIC kategoriassa ei ole säädöksiä lennätykselle tai laitteille. Periaatteessa mikä tahansa on mahdollista, mutta kaikkeen toimintaan tarvitaan lupa viranomaisilta.  Säädökset koskevat käytännössä sitä, miten luvanhakijan toiminta tulee järjestää ja miten riskit hallitaan.  On ilmeistä, että suurin osa luvista tullaan hakemaan samantyyppiselle toiminnalle. Prosessin helpottamiseksi määräykseen tullaan liittämään ns. Standard Scenario -kuvauksia, joissa on valmiiksi tehtyjä riskianalyysejä ja niihin liittyviä toimintamalleja. Esimerkkinä vaikka kuvaaminen yleisötapahtumassa väkijoukon yläpuolella. 

On sanomattakin selvää, että perinteinen lennokkiharrastus ei sovi kumpaankaan kategoriaan ja harrastajat vaativat pitkään koko toiminnan jättämistä määräyksen ulkopuolelle. Lopputulos oli kuitenkin se, että myös lennokit pidettiin määräyksessä mukana, mutta niitä varten säädettiin tiettyä erityissäädöksiä. OPEN kategoriaan lisättiin tuon edellä kirjoitetun lisäksi eräitä mahdollisuuksia lennättää ”privately built” lennokkeja. SPECIFIC kategoriaan puolestaan avattiin järjestäytyneelle lennokkitoiminnalle mahdollisuus hakeutua ”lennokkioperaattoriksi”. Osa näistä säädöksistä on kirjoitettu varsinaiseen määräykseen ja osa jätettiin kansallisesti sovittaviksi. Suomessa se tarkoittaa sitä, että TRAFi ja lennokkiharrastajat voivat sopia tietyissä rajoissa määräysten lopullisesta sisällöstä. 

Seuraavassa tekstissä tutustutaan eri mahdollisuuksiin lennättää itse rakennettuja lennokkeja. 

OPEN kategoria ja itse rakennetut lennokit

Sivullisten Ihmisten turvallisuus on nostettu määräyksessä korkealle tasolle. Sen vuoksi OPEN kategoria on jaettu kolmeen luokkaan A1-A3.

A1: Lennätys ihmisten yläpuolella
A2: Lennätys ihmisten läheisyydessä, mutta ei yläpuolella
A3: Lennätys kaukana sivullisista ihmisistä.

Lennätys ulkosalle kokoontuneen väkijoukon yläpuolella on aina kielletty. Korkokatto on aina enintään 120m.

OPEN kategorian varsinaisessa määräystekstissä itse rakennetut lennokit (privately built) mainitaan kahdessa eri yhteydessä. Nämä ovat kiinteitä säädöksiä, eikä niitä voi muuttaa kansallisesti.

Luokassa A1  saa lennättää alle 250g painavaa itse rakennettua lennokkia. Sille ei aseteta teknillisiä vaatimuksia, sitä ei tarvitse rekisteröidä eikä pilotin tarvitse rekisteröityä. Tähän luokkaan kuuluvat ainakin ”Ekat ja Tokat, ”markettilennokit”, ”puistodepronit” ja osa FPV lennokeista

Luokassa A3  saa lennättää enintään 25kg painavaa itse rakennettua lennokkia. Korkokatto on max. 120m. Lennokkia ei tarvitse rekisteröidä, mutta pilotin pitää suoritta tutkinto ja rekisteröityä. Tässä on tärkeä huomata luokan A3 määrittely: Koko lennätysalueella ei saa olla sivullisia ihmisiä! Määräyksen perusteluista voi lukea, että asutuskeskusten tiheästi asutut alueet eivät kuulu luokkaan A3.

OPEN kategorian lennätysmahdollisuudet on esitetty seuraavassa taulukossa. Itse rakennettuja lennokkeja koskevat maininnat on värjätty keltaisella.

Lennokkien "koirapuistot"

OPEN kategoriaan avattiin mahdollisuus määritellä kansallisesti erityisiä paikkoja, joissa on mahdollista lennättää itse rakennettuja lennokkeja ja sallia esimerkiksi 120m ylitys. Näitä on kutsuttu ”lennokkien koirapuistoiksi”, koska ne ovat rajattuja alueita, ne ovat avoimia kaikille ja niissä voi poiketa luvan mukaisesti joistakin OPEN kategorian määräyksistä. Se säädetään artiklassa 11 seuraavasti:

“Member States may define airspace in which UAS operations are exempted from one or more of the ‘open’ category requirements of this Regulation, and in which operators are not required to hold an authorization or submit a declaration.”

Uusi EU määräys ei tunne lennokkien lennätyspaikkoja siinä muodossa, kun niitä tällä hetkellä Suomessa on. Tämän artiklan puitteissa olisi mahdollista määritellä lennokkipaikat sellaisiksi erityisiksi paikoiksi, joissa ovat voimassa nykyiset korkeusrajoitukset ja joissa saa lennättää itse rakennettuja lennokkeja. Silloin niiden toimintaa voisi jatkaa ennallaan. Ajatus on kuitenkin ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että OPEN kategoriassa lennättävien ei tarvitse olla järjestäytyneitä.  Kaikki rekisteröidyt lennokkien lennätyspaikat ovat tällä hetkellä rekisteröityjen kerhojen ja yhdistysten hallinnassa eikä voi oikein ajatella, että tällä järjestelyllä niiden käytöstä tulisi kaikille vapaata. Määräyksessä on myös omat erilliset säädökset nimenomaan kerhojen ja yhdistysten puitteissa tapahtuvalle lennokkitoiminnalle. Siitä lisää seuraavassa kappaleessa.

SPECIFIC kategoria ja itse rakennetut lennokit

SPECIFIC kategoriassa ei ole teknillisiä tai toiminnallisia määräyksiä UAS toiminnalle. Kaikki on periaatteessa mahdollista, mutta edellyttää aina viranomaislupaa. Kategoria on teoriassa vapaa kaikille toimijoille mutta käytännössä tarkoitettu organisaatioille jotka hyödyntävät UAS:ia kaupalliseen tai muuhun käyttöön. Organisaatiolla pitää olla dokumentoitu toimintamalli ja turvallisuudenhallintajärjestelmä (SMS) ja UAS toiminnasta pitää tehdä riskianalyysi ja suunnitelma sille, miten riskejä hallinnoidaan. Luvan voi saada yksittäiselle operaatiolle tai myös pysyvästi johonkin toimintaan. Luvanhankintaprosessia helpotetaan julkaisemalla ns. Standard Scenario -kuvauksia tyypillisistä UAS käyttökohteista. Niissä on mietitty valmiiksi riskit ja riittävät toimenpiteet niiden välttämiseksi.

Lennokkikerhot (-organisaatiot) on erikseen mainittu SPECIFIC säädöksissä. Kerhot voivat hakea itselleen ”lennokkioperaattori -statusta", joka oikeuttaa niiden jäseniä toimimaan pysyvästi erityisten lupaehtojen puitteissa. Niiden sisältö on vapaasti sovittavissa. Se voi tarkoittaa lupaa jatkaa nykyistä toimintaa lennokkien lennätyspaikoilla itse rakennetuilla lennokeilla ja nykyisillä korkeusrajoilla. Tai se voi myös tarkoittaa jäsenille oikeutta poiketa 120m korkeusrajoituksesta missä tahansa. Säädös ei aseta mitään rajoja vaan kaikki on neuvoteltavissa kansallisten viranomaisten kanssa. Neuvotteluaikaa on määräyksen voimaan astumisen jälkeen enintään kolmen vuoden siirtymäaika. Tällä hetkellä oletetaan, että määräys astuu voimaan 2019 alussa ja siirtymäaika päättyy 2021-2022. Suomalaiset määräykset neuvotellaan Trafin kanssa.

Lennokkikerhojen mahdollisuudesta saada tällainen lupa säädetään määräyksen Artiklassa 6 ja sen lisäksi määräystekstissä on lueteltu ehtoja ja vaatimuksia, jotka kerhon tulee täyttää luvan saamisen jälkeen.

Artiklassa 6 säädetään seuraavasti:

 For UAS operations conducted in the framework of model clubs or associations, the following apply:

1. the competent authority may issue an operational authorization, in accordance with UAS.SPEC.040, to a model club or association without further demonstration of compliance, on the basis of the model club’s or association’s established procedures, organizational structure, and management system;

2. operational authorizations granted under this Article shall include the conditions and limitations of, as well as the deviations from, the requirements of the Annex (Part-UAS) to this Regulation;

3. this authorization shall be limited to the territory of the Member State where the authorization was issued

Kappaleessa 1. sanotaan, että lupa on mahdollista myöntää kerhon olemassa olevan toimintamallin, organisaation ja johtamisjärjestelmän perusteella. Käytännössä tämän on tulkittu tarkoittavan olemassa olevaa ja toimivaa turvallisuudenhallintajärjestelmää (Security Management System SMS). Turvallisuudenhallintajärjestelmä on dokumentoitu toimintamalli, jossa on nimetyt vastuuhenkilöt ja määritellyt prosessit eri tilanteisiin. Sitä pitää myös seurata ja parantaa kaiken aikaa. Turvallisuudenhallintajärjestelmästä voi lukea lisää täältä.

Määräyksessä asetetaan velvollisuuksia kerholle, jolla on erityislupa toiminalle:

UAS.SPEC.055 Responsibilities of model clubs and associations

 Model clubs and associations that hold an operational authorization defined in Article 6 of this Regulation shall:

1. make available to their registered members appropriate procedures to comply with the conditions and limitations defined in the operational authorization issued by the competent authority;

2. assist UAS remote pilots, who are registered members of the club or association, in achieving the minimum competency required to operate the UAS safely in accordance with the procedures defined in paragraph 1;

3. take appropriate action when informed that a registered member does not comply with the conditions and limitations defined in the operational authorization and, if necessary, inform the competent authority;

4. provide, upon request from the competent authority, the documentation required for oversight and monitoring purposes.

  • Lupa koskee ainoastaan kerhon (yhdistyksen) rekisteröityneitä jäseniä. Kerhon on pidettävä ajantasaista rekisteriä kaikista jäsenistään ja esitettävä se vaadittaessa viranomaisille. Jos jäsenet lennättävät ainoastaan kerhon luvan puitteissa, niin heidän ei tarvitse rekisteröityä enää henkilökohtaisesti vaan kerhon pitämä rekisteri riittää. Kaikki muut OPEN kategoriassa lennättävät joutuvat rekisteröitymään henkilökohtaisesti.
  • Kerholla on velvollisuus ohjeistaa jäsenet toimimaan lupaehtojen mukaisesti ja uusimman tekstin mukaan opastaa ja auttaa (assist) jäseniään siten, että kaikilla on tarvittava vähimmäisosaaminen lupaehtojen mukaiseen toimintaan. Aikaisemmassa versiossa kerholla oli myös vastuu siitä, että jäsenet pystyvät toimimaan lupaehtojen puitteissa. Sitä lievennettiin vähän harrastajien vaatimuksesta, mutta edelleen kerhon on oltava aktiivinen ja tehtävä toimenpiteitä sen eteen, että sen jäsenet pystyvät noudattamaan kyseisiä ehtoja. Käytännössä se saattaa tarkoittaa jonkinlaista koulutusta ja tutkintoa.
  • Kerhon on seurattava omaa toimintaansa ja kehitettävä turvallisuudenhallintajärjestelmäänsä. Jos kerhon jäsen ei noudata lupaehtoja, niin asiaan on puututtava ja tehtävä mahdollisesti toimenpiteitä siten, että vastaava ei toistu. Vakavissa tapauksissa on myös tehtävä poikkeamailmoitus viranomaisille.    

Lopuksi

Artikla 6 mukaisen luvan voi hakea yksittäinen lennokkikerho, mutta SMS:n laatiminen ja käyttöönotto on iso ja monimutkainen prosessi. Ennen luvan myöntämistä Trafin velvollisuus on auditoida toiminta jollain tasolla ja myös seurata käytännön tasolla sitä, että lupaehtoja noudatetaan. Suomessa on noin 100 lennokkiorganisaatiota, jotka lupaa voisivat hakea. On ilmeistä, että kerhot tulevat yhdistämään voimiaan ja luomaan yhteisiä järjestelmiä. Se helpottaa viranomaistyötä merkittävästi ja paine siihen suuntaan tulee myös sieltä puolelta. Suomen Ilmailuliitto SIL on yksi mahdollinen taho, jonka alaiset kerhot voivat yhtenäistää toimintamallinsa ja hakea yhteistä lupaa. Tämäntyyppinen toimintamalli on käytössä esimerkiksi Norjassa, jossa noin 100:lla Norjan ilmailuliiton alaisella kerholla on yhteinen toimintamalli ja erityislupa.  Se on toistaiseksi kansallinen järjestelmä, mutta muistuttaa hyvin pitkälle EU määräyksen säätämää toimintamallia.  Suomessa Lentsu on jo käynnistänyt hankkeen, jossa 16 kerhoa, yhdistystä ja SIL lajiryhmää tekee yhdessä tämän suuntaista työtä.

Leave a comment