EASA määräysluonnos ja omatekoiset lennokit

  • Demo Image

Suomi sai ensimmäisen kansallisen lennokkimääräyksen OPS M1-32 loppuvuodesta 2015. Samaan aikaan Euroopan Komissio pyysi Euroopan Ilmailuturvallisuusviranomainen EASA:aa käynnistämään hankkeen, jossa luodaan EU:n tasoinen lennokkimääräys. Syynä oli multikoptereiden määrän voimakas kasvu ja lisääntyneet vaaratilanteet maassa ja ilmassa. Taustalla vaikuttivat myös kaupalliset syyt. Suomi ja monet muut EU -maat olivat ottaneet käyttöön tai valmistelemassa kansallisia lennokkimääräyksiä. Ne poikkesivat toisistaan ja multikoptereiden valmistajat ja operaattorit halusivat, että EU alueelle luodaan sen perusperiaatteiden mukaisesti yksi ja harmoninen markkina-alue laitteille.    

Taustaa

Ensimmäinen määräysluonnos julkaistiin vuonna 2015 ja siitä saatujen kommenttien perusteella seuraava luonnos asetettiin kommentoitavaksi keväällä 2016. Siihen saatiin n. 1600 kommenttia, joista lähes 1000 oli lennokkiharrastajien jättämiä. Suurin huolenaihe oli se, että perinteinen lennokkiharrastus, eli omatekoiset lennokit, olisi kielletty lähes täysin. Suomen ilmailuliitto jätti yhdessä muiden eurooppalaisten liittojen kanssa samansuuntaisen ehdotuksen perinteisen harrastustoiminnan jättämisestä määräyksen ulkopuolelle. EASA ei tähän suostunut, mutta sen sijaan määräykseen lisättiin kolme erilaista mahdollisuutta harrastaa omatekoisia lennokkeja. Yksi näistä liittyy lennokkikerhojen ja yhdistysten puitteissa toimimiseen. Niille harrastajille, jotka eivät halua tai pysty toimimaan kerhojen puitteissa, jätettiin kaksi eri mahdollisuutta lennättää omatekoisia lennokkeja.

Lopullinen määräysluonnos julkaistiin toukokuussa 2017 ja sen kommentointi on mahdollista 12.5. – 12.8.2017 välisenä aikana. Kommentointia varten EASA avaa nettityökalun, joka löytyy osoitteesta http://hub.easa.europa.eu/crt/ .  Tämän jälkeen 2017 syksyllä EASA analysoi kommentit, tekee mahdolliset muutokset ja luovuttaa luonnoksen Euroopan Komissiolle. Uusi lennokkimääräys tulee tämän hetkisen arvion mukaan voimaan keväällä 2018 ja siinä on kolmen vuoden siirtymäaika nykymääräyksille. Uusia määräyksiä noudatetaan siis ensimmäisen kerran kaudella 2022.  Määräys on EU asetus, joka on kaikkia jäsenmaita velvoittava. Se astuu voimaan heti ja korvaa kaiken sellaisen kansallisen lainsäädännön, joka on ristiriidassa sen kanssa.  Suomen RPAS määräys ja kaikki siihen liittyvät sopimukset raukeavat siirtymäajan jälkeen.

Määräysluonnos

Määräysluonnos löytyy tästä linkistä

Määräysluonnos on tyyppiesimerkki EU lainsäädännöstä. Se on 127 sivua pitkä ja vaikealukuinen dokumentti. Teksti on virallista, asiat liittyvät monimutkaisesti toisiinsa, määräys on jaettu osiin joiden välillä pitää hyppiä edestakaisin ja se on täynnä erilaisia viittauksia, lyhenteitä ja termejä, joiden sisältö jää lukijalle helposti vieraaksi. Itse asiassa määräystekstiä ei ole tarkoitettukaan tavallisen lennokkiharrastajan luettavaksi. Valmistajat ja myyjät vastaavat siitä, että lennokit ovat määräyksen mukaisia. Niiden mukana tulee esite ”Leaflet”, jossa kerrotaan lyhyesti kyseiseen malliin liittyvät oikeudet, rajoitukset ja velvollisuudet. Lennättäjä rekisteröi itsensä ja lennokkinsa sekä suorittaa mahdollisesti nettikurssin ja siihen liittyvän tutkinnon. Näin helppoa se on, kun kuuluu siihen valtavaan enemmistöön, jotka tulevaisuudessa hankkivat multikopterin kaupasta ja keskittyvät lennättämisen sijaan videoihin, valokuvaamiseen ja muuhun vastaavaan.  Me, jotka rakennamme ja lennätämme lennokkeja itse, joudumme valitettavasti myös lukemaan ja ymmärtämään määräystä. Koetetaan siis porautua siihen vähän syvemmälle.

Määräyksen rakenne

Kyseessä on 127 sivua pitkä dokumentti, jota ei onneksi tarvitse lukea aivan kokonaan. Se jakaantuu seuraaviin osiin:

 

Tässä artikkelissa keskitytään ainoastaan omatekoisten lennokkien lennätysmahdollisuuteen. Koko määräystä ei siis tarvitse lukea, mutta valitettavasti tämä aihepiiri on jakaantunut tasaisesti koko dokumentin sisälle. Kyseiset kohdat on siksi värjätty huomioväreillä lukemista helpottamaan. Lukijan on siis kahlattava koko dokumentti läpi ja etsittävä värjätyt kohdat.

Eräitä keskeisiä periaatteita

Ennen kuin käydään käsittelemään omatekoisten lennokkien lennätysmahdollisuuksia, on syytä tutustua eräisiin keskeisiin periaatteisiin ja termeihin määräyksessä.  

  • Määräys niputtaa yhteen kaikki eri lennokit: kiinteäsiipiset, vapaastilentävät, helikopterit, multikopterit, FPV:t jne
  • Kaikkia edellisiä kutsutaan yhteisellä nimellä UA (Unmanned Aircraft) tai UAS (Unmanned Aircraft Systems). Edellinen on pelkästään ilmassa lentävä laite ja jälkimmäisessä on mukana radio-ohjauslaitteet ja muut järjestelmät. Termien käyttö on vähän sekavaa määräyksessä, mutta käytännössä ne tarkoittavat samaa.
  • Määräys kattaa kaikki harraste- ja ammattikäyttöön tarkoitetut lennokit. Se ei kata yhteiskunnan käytössä olevia laitteita kuten puolustusvoimien, rajavalvonnan, pelastustoiminnan jne. käyttämiä laitteita.

Käyttäjät kahdessa kategoriassa

  • Kaikki käyttäjät toimivat toisessa kahdesta kategoriasta OPEN tai SPECIFIC:
    • OPEN Kategoria (”jokamiesluokka”) on käytännössä se, jossa kaikki harrastajat lennättävät. Siinä turvallisuus perustuu lennokkien yksityiskohtaisiin teknillisiin määräyksiin ( korkeusrajoius, geogfencing, koko, paino, akkujännite,…) sekä suureen joukkoon määräyksiä ilmatilan käytöstä, yleisöstä, koulutuksesta, tutkinnoista, rekisteröitymisestä jne.
    • SPECIFIC kategoria (”ammattilaisluokka”) on käytännössä se, jossa kaikki ammattimaiset toimijat lennättävät. Siinä ei ole mitään tekniikkaan, korkeuksiin tai muihin liittyviä rajoituksia. Turvallisuus perustuu organisaatioitten johtamisjärjestelmiin, kouluttautumiseen ja riskianalyyseihin sekä toimenpiteisiin niiden vähentämiseksi. Toimijat hakevat lupia eri tilanteisiin ja viranomaiset myöntävät niitä.

Lennätystilanne

  • Lennätystilanne on jaettu kolmeen eri tilanteeseen A1, A2 ja A3
    • A1 = lennätetään ihmisten päällä
    • A2 = lennätetään ihmisten lähellä, mutta ei päällä
    • A3 = lennätetään ”riittävän kaukana kaikesta” . Tämä kiinnostaa meitä, koska eräs omatekoisten lennokkien lennätysmahdollisuus perustu juuri tähän tilanteeseen.  

Lennokin luokka

Lennokit on jaettu niiden koon, painon, tekniikan jne. mukaan neljään luokkaan Class 0- Class 4. Kaikkiin kaupallisesti myytäviin lennokkeihin on valmistajan merkittävä CE-merkki ja kyseisen lennokin Luokkatunnus Class 0 - Class 4. Viimeinen näistä, eli Class 4, otettiin vasta uusimpaan määräysluonnokseen mukaan. Sen teknilliset määräykset ovat huomattavasti väljemmät kuin muiden luokkien tyyliin ” valmistettava niin, että se lentää turvallisesti…”.  Niitä saa lennättää A3 lennätystilanteessa, jossa ollaan siis ”riittävän kaukana kaikesta”. Se mahdollistaa edullisten ”multikopteriaihioiden” myymisen harrastajille, jotka haluavat virittää niitä lisää.  

Lisää tietoa lennokkiluokkien teknillisistä vaatimuksista sivuilla 49-56.

Seuraavassa taulukossa on esitetty pähkinänkuoressa OPEN kategorian koko määräyshäkkyrä (klikkaa kuvaa, niin saat sen isommaksi!)

 

Omatekoisten lennokkien lennätysmahdollisuus

Tavallisen harrastajan kannalta määräys perustuu siihen, että kaikkien on lennätettävä kaupallisesti valmistettuja ja määräysten mukaisia lennokkeja. Alkuperäisessä luonnoksessa omatekoisen lennokin suurin paino oli ainoastaan 250 grammaa! Kaikki sitä painavammat piti ostaa valmiina. Harrastajien vaatimuksesta määräykseen tuli kolme uutta mahdollisuutta lennättää omatekoisia lennokkeja. Niihin liittyvät seikat on merkitty korostusväreillä varsinaiseen määräystekstiin sivulta 21 alkaen ja värit selviävät alla olevasta tekstistä. Määräyksen alussa sivuilla 3-20 olevaan perustelumuistioon omatekoisia lennokkeja koskevat seikat on korostettu sinisellä värillä.

 Seuraavassa on esitelty ne määräyksen kohdat, joiden mukaan kuka tahansa voi lennättää omatekoisia lennokkeja.  Ei siis tarvitse olla esimerkiksi lennokkikerhon jäsen.


Mahdollisuus 1: Omatekoisen lennokin paino alle 250

  • saa lennättää ihmisten yläpuolella, mutta ei väkijoukon yläpuolella
  • Käyttäjän ei tarvitse rekisteröityä
  • suurin korkeus 50 metriä
  • Ei ikärajoitusta
  • Ei teknillisiä rajoituksia
  • Saa lennättää ilman geofencing -toimintaa alueella, jossa se muuten vaaditaan
  • Lennokki on rekisteröitävä, jos siinä on yli 5Mpx kamera tai video/audio linkki.
  • Tämä mahdollisuus kattaa Ekat, Tokat, heittikset jne.

 


 

Mahdollisuus 2: Omatekoisen alle 25kg lennokin lennätys ”riittävän kaukana kaikesta” eli tilanteessa A3

(Dokumentissa korostettu pinkillä  XXXXXX)

Tämä mahdollisuus tuotiin uusimpaan määräysluonnokseen lennokkiharrastajien vaatimuksesta. Jokainen voi itse arvioida määräystä vasten tilanteen, tämän mukaan on mahdollista lennättää. Tarkoitukseen soveltuva paikka on määräyksen mukaan seuraava:

  • alue, jossa kohtuudella voidaan olettaa, ettei siellä ole sivullisia henkilöitä lennokin toiminta-alueella
  • toiminta-alueeksi katsotaan se alue, jonne lennokki pystyy lentämään, mikäli sen ohjaus menetetään
  • alue ei saa ulottua asutuskeskusten tiheästi asutulle alueelle
  • alue ei saa olla lentokentän tai muun kriittisen rakennuksen tai alueen lähellä

Tällaisella paikalla saa lennättää omatekoista tai Class 4 -luokan lennokkia seuraavilla ehdoilla:

  • Pilotin on oltava 16 vuotta täyttänyt ja suorittanut koulutuksen ja siihen liittyvät tutkinnon (On-line Test and Training, UAS.OPEN.60 sivu 38 ja lisää tutkinnosta sivulla 100).
  • Pilotti ja lennokki on rekisteröitävä verkossa:
    • henkilön nimi, yhteystiedot, e-mail
    • lennokin massa
    • päämitat
    • ohjaustaajuus ja lähettimen teho
    • moottorin tyyppi ja akun tai tankin koko
    • ohjausjärjestelmän tyyppi, navigointijärjestelmä -käsin, puoliautomaattinen, automaattinen
    • mukana olevat vaaralliset aineet
  • Jos alle 16 vuotias tai ei suorittanut testiä, niin oltava edellisten kohtien mukaisen henkilön ohjauksessa.
  • Lennokin rekisteröintitunnus on merkittävä lennokin runkoon
  • Lennokin paino alle 25 kg
  • Ei teknillisiä määräyksiä
  • Suurin lennätyskorkeus 120 metriä
  • Oltava Geofencing, jos sellainen alueella vaaditaan

Mahdollisuus 3: Erillisalue, jossa määräyksistä voi poiketa

(Dokumentissa korostettu vihreällä  XXXXXX)

Tämä mahdollisuuden tarkka sisältö on jätetty kansallisten viranomaisten päätettäväksi. Mitään velvoitetta tai tarkempaa sisältöä näiden perustamiseksi ei ole annettu. Näiden alueiden käyttö ja sijainnit on siis neuvoteltava TRAFI:n kanssa erikseen.

Määräyksessä asia sanotaan aika yksinkertaisesti: Viranomaiset voivat perustaa erillisiä vyöhykkeitä, joissa lennokin lennättäjä tai lennokki voidaan vapauttaa joistakin määräyksen vaatimuksista. Esimerkkinä on otettu lennätyskorkeus, joka voi olla suurempi kuin 120 metriä. Perustelumuistiossa tämä mahdollisuus perustellaan sillä, että kaikki harrastajat eivät halua tai voi liittyä lennokkikerhoihin. Eli tämä on selkeästi tuotu siihen rinnalle toiseksi vaihtoehdoksi.

Alueesta on mainittu sen verran, että ne tulee merkitä 3D muodossa (vaaka- ja pystytasossa) ilmailukarttoihin. Muun Ilmailun tulee varoa alueita, koska voidaan olettaa, että siellä lennättää henkilöitä, jotka eivät tunne määräyksiä tai alue on vapautettu joistakin määräyksistä.

Määräyksessä on tätä koskevia kohtia sivuilla 31 ja 94.

 


Seuraava mahdollisuus liittyy lennokkikerhojen, -yhdistysten tai muiden organisaatioiden puitteissa lennättämiseen.

Mahdollisuus 4: Omatekoisen lennokin lennätys lennokkiorganisaation puitteissa

(Dokumentissa korostettu keltaisella  XXXXXX)

 Määräyksessä mainitaan erikseen, että järjestäytyneiden lennokkiharrastajien turvallisuushistoria on hyvä, ja siksi niille voidaan myöntää erillislupa lennokkitoiminnan harjoittamiseen. Tämä mahdollisuus on sijoitettu kaikista edellisistä poiketen SPECIFIC -kategoriaan (”ammattilaissarja”). Se tarkoittaa sitä, että lennokkitoiminta voi olla hyvin vapaata ja nykyisen kaltaista, koska turvallisuus perustuu lennokkiorganisaation turvalliseen toimintaan eikä yksityiskohtaisiin määräyksiin. Tämä mahdollisuus on jätetty sovittavaksi kansallisen viranomaisen ja lennokkiharrastajien välille. 

Määräyksen henki on se, että harrastajat itse pitävät huolen turvallisuudesta. Aivan suupuheiden varaan asiassa ei jäädä vaan, määräyksessä edellytetään tiettyjä prosesseja ja toimintamalleja. Viranomaisilla on myös tarkistusoikeus / velvollisuus siitä, että toiminta on sovitun mukaista. Lennokkikerhoille syntyy vastuu siitä, että sen jäsenet toimivat sovitun mukaisesti. Määräyksestä voi poimia seuraavia seikkoja tähän liittyen:

  • Lennokkikerho tai -yhdistys tarkoittaa rekisteröityä organisaatioita, jonka tarkoituksena on lennokkiharrastus, lennokkinäytökset ja lennokkiurheilu sekä -kilpailutoiminta.
  • Viranomainen (TRAFI) voi myöntää organisaatiolle luvan lennokkitoiminnalle. Se perustuu organisaation olemassa olevaan toimintamalliin, rakenteeseen ja johtamismalliin.  
  • Lupaan merkitään kaikki ne oikeudet ja rajoitukset, jotka poikkeavat tästä määräyksestä
  • Lennokkikerhon vastaa seuraavista seikoista:
    • Se asettaa näkyville ja huolehtii siitä, että kaikki sen rekisteröidyt jäsenet ovat tietoisia toimintaluvan oikeuksista ja rajoituksista
    • Se huolehtii siitä, että kaikilla sen jäsenillä on riittävä osaaminen pystyäkseen toimimaan toimintaluvan puitteissa
    • Jos toiminnassa havaitaan poikkeamia toimintaluvan ehdoista, niin ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin ja informoi tarvittaessa viranomaisia
    • Luovuttaa toiminnan seuraamiseen liittyvät dokumentit pyydettäessä viranomaisille tilastointia ja toiminnan kehittämistä varten.
  • Jos kerho havaitsee, että sen jäsen rikkoo toimintaluvan ehtoja, niin sen on ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin sen estämiseksi, että se voi tapahtua uudestaan. Aiheutetun riskin mukaan kerho päättää milloin asiasta informoidaan viranomaisia.
  • Kaikki tapaukset, joissa aiheutetaan vahinkoa ihmisille tai omaisuudelle, kuten kulkuneuvoille tai muulle ilmailulle, on ilmoitettava viranomaisille. Tämä ei koske vahinkoa toisille lennokeille.
  • Lennokkikerhojen puitteissa voi riittää se, että virallisella jäsenrekisterillä korvataan pilotin ja lennokin rekisteröintivelvollisuus.

Mitään muuta valmista ei määräys tähän anna. Kaikki on sovittava alusta pitäen TRAFI:n kanssa. Ilmeisesti nykyinen lennokkien lennätyspaikkoihin perustuvaa järjestelmää on helppo jatkaa. Se luotiin siinä vaiheessa, kun tieto uudesta EU -määräyksestä oli jo olemassa ja siitä tehtiin valmiiksi sen hengen mukainen.  Uutta pohdittavaa liittyy siihen tilanteeseen, jossa haluttaisiin ylittää 120 metriä lennokkikenttien ulkopuolella. Sellaisen sopimiseen määräys sinällään ei aseta mitään estettä. Voiko osalla harrastajista olla esimerkiksi A3 ”riittävän kaukana kaikesta” tilanteessa oikeus ylittää 120 metriä sillä perusteella, että kuuluvat lennokkikerhoon? Muille 120 metriä on määräyksen mukaan ehdoton.

 Toinen haastava tilanne liittyy CTR alueilla toimimiseen. Lennonjohto ei voi enää uuden määräyksen puitteissa antaa OPEN -luokassa lennättävälle mitään määräyksestä poikkeavia lupia. Ainoa mahdollisuus on se, että lennokkikerho neuvottelee omille jäsenilleen oikeuden toimia SPECIFIC -luokassa.  Silloin lennonjohto voi antaa luvan mennä korkeammalle. Mutta sama ongelma taas. Alueella osa toimii OPEN luokassa ja osa SPECIFIC luokassa. Miten sellainen järjestellään?  

 

 

Leave a comment