Lennokit ja ilmailun toimintamallit

Droonien määrä on ylittänyt sellaisen rajan, että yhteiskunnalla on velvollisuus ryhtyä säätelemään niiden käyttöä. Niillä voi aiheuttaa vahinkoja ja riski on kasvanut suureksi. Jokaisella on oikeus matkustaa lentokoneilla turvallisesti tai käydä ulkoilmatilaisuuksissa ilman, että voi joutua dronen silpomaksi. Yhteiskunnalla on monia eri tapoja säännellä asioita. Joskus riittää, että säännöt julkaistaan ja joskus tarvitaan enemmän. Liikenteessä on valtavasti sääntöjä. Jalankulkija tarvitsee vain noudattaa niitä. Jos haluaa enemmän, vaikka ajaa moottoripyörällä, niin pitää suorittaa tutkinto. Sähköturvallisuus on esimerkki toisenlaisesta säätelystä. Laitteet tehdään sellaisiksi, että niiden kanssa ei voi toimia väärin. Niiden valmistamiseen tarvitaan lupa.  

RPAS määräyksen perustana on, että säännöt julkaistiin ja yhteiskunta luottaa, että niitä noudatetaan. Eri paikoissa voi lennättää eri tavoin. Kaupungeissa, lentoasemien lähellä ja lennokkien lennätyspaikoilla on omat kyseisiin paikkoihin liittyvät säännöt. Tämä on tyypillinen ensimmäinen askel, kun asioita aletaan säädellä. Nyt luottamus siihen, että sääntöjä noudatetaan, on murenemassa. Drooneja käytetään väärin joko tahallaan tai tyhmyyttään.  EASA:n eurooppalainen määräyshanke ei enää perustu luottamukseen. Se perustuu samaan kuin sähkölaitteet: Droonit on tehtävä sellaisiksi, että niitä ei voi käyttää väärin. Niissä on oltava korkeusrajoitukset, ne eivät lennä kieltoalueelle (geogfencing), niiltä voi kysyä tunnukset ja viranomaisten pitää voida keskeyttää niiden lento. Käyttäjien on rekisteröidyttävä ja pitää suorittaa erilaisia tutkintoja. Drooneja ei saa tehdä itse, vaan valmistajalla pitää olla oikeudet siihen.

Meidän ensimmäinen askel oli RPAS. Se oli yhteinen säännös lennokeille ja drooneille. EASA:n myötä joudumme hyvin nopeasti ottamaan seuraavan askeleen: Emme enää voi harrastaa droonisäännöillä, vaan tarvitsemme lennokeille omat säännöt. EASA:n jää onneksi takaovi sille mahdollisuudelle. EASA määrää drooneista 72 sivua pitkällä pikkutarkalla säännöstöllä, mutta lennokit kuitataan yhdellä rivillä: ”Jos pystytte osoittamaan, että toimitte vastuullisesti ja turvallisesti, niin voitte sopia mitä haluatte paikallisten viranomaisten kanssa”.

Olemme linjanneet, että lennokit ovat ilmailua. Ilmailussa toimijat ovat yleensä tunnistettavia ryhmiä, jotka sopivat viranomaisten kanssa jonkun tasoisen toimintamallin jonka puitteissa lajia voi harrastaa. Esimerkiksi purjelentäjät kouluttavat itse uusia pilotteja ja sen perusteella saa lupakirjan. Tai moottorilentäjät suorittavat tarkistuslentoja itse toisille lentäjille. Kaikki perustuu yhdessä sovittuihin käytäntöihin ja luottamukseen, että niitä noudatetaan. Tyypillinen ilmailun toimintamalli voi käsittää seuraavia seikkoja:

  • Tiedon siitä, ketä ryhmään kuuluu
  • Kuvauksen siitä, miten ryhmään kuuluvien pitää toimia eri tilanteissa
  • Suunnitelman siitä, miten ryhmään kuuluvien osaamista pidetään yllä ja kehitetään
  • Suunnitelman siitä miten uudet jäsenet saavat oikeuden toimia ryhmässä
  • Suunnitelman menettelytavoista, jos joku toimii väärin
  • Suunnitelman siitä, miten omaa toimintaa mitataan, arvioidaan ja kehitetään

Tällaisten elementtien avulla purjelentäjät, riippuliitäjät, laskuvarjohyppääjät jne. ovat saaneet oikeuden harrastaa omaa lajiaan omilla säännöillään. Harrastajat joutuvat itse luomaan toimintamalleja ja laittamaan ne käytäntöön. Viranomaiset ainoastaan auditoivat ja antavat luvan toimia. Riippuliitäjät saavat oman statuksen, koska turvallisuuden perusta on toimintamalli, jota sen jäsenet noudattavat. He eivät ole saaneet statusta sen perusteella, että he käyttävät tietynlaisia liitimiä. Lennokkiharrastajien on hyvä ymmärtää tämä. Status saadaan oman toiminnan (toimintamallin) kautta eikä lennokin tekniikan perusteella. Jälkimmäinen ei ole mikään tae henkilön vastuullisesta toiminnasta.

Lennokkiharrastajat ovat kaikkein monimutkaisin ilmailua harrastava ryhmä. Lajeja, toimintamalleja tai kisoja on enemmän kuin kaikilla muilla yhteensä. On selvää, että viranomaisten on vaikea hahmottaa, että ketä ryhmään kuuluu ja miten siinä toimitaan. Jos harrastajajoukosta yrittää löytää edes jotain kokonaisuuksia, niin valitettavasti ainoana esille nousee SIL jäsenet ja sen jäsenkerhot. Sille ryhmälle annettiin RPAS määräyksessä oikeus rekisteröidä lennokkien lennätyspaikkoja. Ryhmällä ei kuitenkaan ole yhteistä toimintamallia eikä edes tietoa siitä, ketä kaikkia ryhmään kuuluu. SIL:n sivuilla oleva turvaohje ei ole toimintamalli. Ilman harrastajien panosta Ilmailuliitolla ei ole resursseja lennokkiharrastajien asioitten järjestelemiseen.    

Lentsu perustettiin harrastajien toimesta. Siihen pyrittiin saamaan jäseniä harrastekentän kaikilta laidoilta. Sopivasti, mutta ei liikaa.  Lentsun tavoitteena on luoda jäsenilleen yhteinen toimintamalli: Vastuullisen lennokkitoiminnan manuaali.  Lentsu ei ole projekti, joka päättyy joskus, vaan prosessi, joka on aloitettu. Jossain prosessin vaiheessa sen jäsenet ottavat toimintamallin käyttöönsä. Siihen ei ole mitään pakkoa, vaan voi hypätä pois. Jossain prosessin vaiheessa se esitellään TRAFI:lle ja koetetaan hakea sille status. SIL pyydettiin mukaan, koska toimintamallin pitää olla kansallisen tason järjestelmä. SIL on ja sillä on toimivat yhteydet TRAF:iin. Lentsu ei ole SIL:n tai sen kerhojen jäsenhankintaoperaatio. Haasteena on löytää malli, jossa kaikki harrastajat saadaan mukaan tavalla tai toisella. Kun toimintamalli saadaan synnyteltyä, niin mukaan pääsee sillä edellytyksellä, että sitoutuu siihen.

Comments (1)

  1. Juha Reinikka

    Luin artikkelini uudestaan, ja ajattelin vielä tarkentaa projektin syvintä olemusta. Lentsu päätettiin tehdä sellaisella porukalla, että se kattaa riittävästi koko lennokkiharrastuksen eri puolilta. Lentsussa on tällä hetkellä edustettuna n. 700 lennokkiharrastajaa. Ne kaikki tulevat mukaan 17 erilaisen ryhmittymän kautta. Mielestämme se kattaa riittävästi Suomalaisen lennokkiharrastuksen. Me itse hahmotamme lajin satojen eri lajien, organisaatioiden, kisojen ja teknologioitten kautta . Haasteena on nyt saada homma suppenemaan niin, että meidän lisäksemme muutkin ymmärtävät, että mitä tehdään, kuka tekee ja missä tekee. Siihen tämä määrä riittää mainiosti.

    Saamme kohta lennokkimanuaalin rungon nettiin ja sen kirjoittamiseen voivat kaikki osallistua tekemällä pieniä juttuja eli artikkeleita. Me tarvitaan esimerkiksi joka CTR alueelle paikalliset toimintaohjeet, sinne voi laitella kerhojen omia toimintaohjeita ja kaikkea sellaista. Ja sitten se tärkein juttu: Kun homma on joskus niin pitkällä, että manuaali on valmis otettavaksi käyttöön, niin kaikki voivat sen tehdä. Se, mitä käyttöön ottaminen käytännössä tarkoittaa, tullaan sitten näkemään. Kukaan ei vielä tiedä sitä tässä vaiheessa. Mutta kaikille se tarkoittaa samaa. Sekä nyt mukana oleville ja sitten mukaan tuleville. Jos saamme Lentsusta jotain etua harrastukseemme, niin sekin kuuluu kaikille.

Leave a comment